Aiemmin tapahtunutta: Käsityöläisen tarinoita, osa 1. Olemme edelleen vuodessa 2006. Viime viikolla jäimme meidän mökille, kun olin juuri alkanut kokeilemaan erilaisia kuviointitekniikoita värjäten kangasta ja piirtäen nukelle akryylimaalilla kasvot, ja maalaamalla kangasmaalilla kuvioita hihoihin. En ollut järin tyytyväinen lopputuloksiin; solmuvärjäys oli mielestäni aivan mahtavaa puuhaa, mutta en todellakaan ollut kyllin hippi käyttääkseni niitä vaatteita paljoa. |
Vuodelta 2006 muistan pari erityistä tapausta. Ystäväni pyynnöstä kokeilin kirjontakoneeni kirjontaominaisuutta, ja se oli hermoja raastavaa. Mikään ei tuntunut onnistuvan. Husqvarnassa on monia ominaisuuksia, jotka hankaloittavat sillä kirjomista. Esimerkiksi ompeleva kirjontakoneeni oli sitä mieltä, ettei 50*50mm kuviota voi kirjoa isoimmalla kehälläni (olikohan 150*240mm), vaan se pitää kirjoa 100*100mm kehällä. Kaikkia pieniä jännittäviä ohjelmoinnillisia ongelmia, joiden takia ravasin Kangaskeitaassa muutamia kertoja itkemässä hankalaa konettani. Mutta, koska ystäväni tarvitsi kirjonnan (onneksi Husqvarnan mukana tulleista kuvioista), jaksoin taistella koneen kanssa. Lopulta kirjonta alkoi jo vaikuttaa asialta, jota voisi silloin tällöin tehdä. |
Toinen muistissani vahvasti oleva tapaus sattui Haminassa. Meillä oli kotibileet, mutta minua ei kiinnostanut humalaisten kanssa jutustelu, toisaalta viihdyn seurassa. Otin siis ompelukoneeni keittiöön, jossa lattialla ommellen tein itselleni paidan muiden juhliessa. Aina välillä joku kävi tarkastelemassa, kuinka homma etenee. Bileiden päätteeksi ihmiset vain hihkuivat, että kun he joivat, minä sain jotain järkevää aikaan. Kuitenkin, viihtyminen on mielestäni pääasia ja on tärkeää osata vaihtaa vapaalle. Siispä, juokaa jos se tuntuu hyvältä idealta sillä hetkellä ja myöhemminkin! Itse en vieläkään ole oikein moiseen oppinut. |
Käsitöiden tekeminen on ollut aina vahvasti osa identiteettiäni: on ollut ihanaa, kun joku on kysynyt, mistä olen vaatteeni ostanut ja olen voinut vastata: ”tein itse”. Parhaat fiilikset ompelusta on tullut, kun on saanut jonkin hankalan jutun tehtyä; joko sellaisen, jota ei aiemmin ollut saanut millään onnistumaan tahi sellaisen, jota ei aiemmin ollut uskaltanut kokeilla. Viestini muulle maailmalle onkin: kokeile kaikkea, yritä parhaasi. Se onnistuu, mikä on onnistuakseen, mutta kaikki ei onnistu ensimmäisellä yrityksellä! |
Käsityöläisen tarinoita, osa 2